Se mikä ei tapa niin se vahvistaa

Oon täs vähä kipee ja sairastan ny isillä. Lipton on parasta. Katotaan jos pääsisin sunnuntaina postaileen. Otettiin alkuviikosta kivoja kuvia ystävän kanssa, joten be prepared.
Ps. Kännykällä postailu on outoo.

minä olen revitty mainos kaupungin lyhtypylväässä

Tässä on nyt sitten mun uutta tukkaväriä. Pinkki lähti lätkimään ja luonnollisuus tuli tilalle. Harmaaseen ne taittaa vähän, mutta kyllä se loppuu sitten kun lopetan hopeasuihkeen käyttämisen. Kun laitto hiukset yöksi letille, ei tarvinnu kun vähän siistiä kihartimella. En oo mitään muuta niille tehnytkään. Miks hiukset on aina silloin hyvin, ku ei oo menossa minnekään? Kunnon naamaherutuskin löytyy, mut ei irtoo hymyä vieläkään, sori. Koitan opetella senkin uudestaan, varsinkin kameran edessä. En oo hirveemmin ees kuvaillu mitään, kun oon pysytelly sisätiloissa tän loman alun, lumi alkaa pursuta jo korvista. Oon vaan koomaillu tänään, mutta onneks nään kohta mun rakasta ystävää, jota en oo nähny joululoman jälkeen. 

Edellisessä postauksessa mietiskelin noita venyjä. Sinne niitä saa vielä ehdotella!

korvakuume..

..Ainakin periaatteessa. Oon koko päivän ollu koneella ja kattellu Crazy Factoryltä korvien venytyskoruja. Hirveesti ois hinku alkaa venyttää korvaa vielä isommaksi, nykyinen kutonen alkaa käydä liian pieneks ja tylsäks. Aattelin, että jos venyttäisin kymppiin niin sit sais riittää, et se reikä palautuukin vielä joskus, jos on tarve. En osaa päättää millaisia haluaisin, koska haluisin sieltä melkein kaikkia. Ja tietenkin joka asuun pitäis saada omat korunsa. Esittelen tässä nyt vähän vaihtoehtoja mitä oon mietiskelly et voisin ostaa. Varotan sitten vaihtoehtojen määristä. Oon kattonu noita malleja, ja aattelin ainakin noi spiraalit ottaa (jotta korva venyy oikeaan kokoon) ja lisäksi kahdet plugit, en vaan tiedä mitkä noista ihanuuksista kehtaan heivata! Enkä osaa tietenkään päättää värejä, enkä kuvia (trollface tms). Mä oon karkkikaupoillakin aina se viimeinen, kuka pättää mitä ostaa. En vaan osaa valita nopeesti mitään. Joten saa tarjoilla mielipiteitä! Mitkä ois teidän lemppareita?

ei saa puhua ikävästä, ei saa paljastaa herkkyyttä

Ei mulla muuta, kun että hyvää lomaa kaikille. Tukkaväri muuttu muuten tommoseks. Jospa hymyyki irtois sit enskerralla. Nyt jäi vähä vähäseks. Nähää sit vähä pirteemmissä merkeissä taas.

mä en teoistani enää vastaa, kaaos ei karkaa

Eilinen ilta oli kiva. Päästiin tyttöjen kanssa olemaan rennosti ja pitämään hauskaa. Laulettiin Singstaria, popitettiin, katottiin Skinssiä ja Step uppia ja naurettiin. Syötiin tietty vähän kans. Ihanaa, kun ei aina tarvii kaiken olla niin justiinsa ja voi rentoilla joskus ihan niin paljon kuin huvittaa. Ja tietty ihmisten kanssa, keistä välittää. Kiitos tytöt! Sitten vaan valmistautumista ensviikkoon ja huomiseen (myöhästyneeseen) ystävänpäiväkonserttiin, kaikki Tampereelta, tervetuloa Tykille kuudelta! Kiitos ja kumarrus.

when the pink is getting boring

Haluan muutoksen tähän mun reuhkaan. Ehdotuksia?

"Oh how cute. She tried to use her brains."

Moi! Mulla ei oikeestaan oo mitään asiaa. Halusin vaan postata, vaikka sitten ilman mitään kuvia ja tekstejä ja ideoita. 
Otsikko kertoo hyvin mun fiiliksistä. En tajuu enää mitään ja oon ihan hemmetin vajaa nykyään. Mä en vaan älyä ja joudun oikein ajattelemalla ajattelemaan, et pystyisin sisäistään jotain juttuja. Ja sekin vielä, että kun esimerkiks koulussa mulla ois motia tehä mitä vaan, niin sielä ei piru vie oo mitään tekemistä. Liian rento jakso tälläkin hetkellä, jonka seurauksena loppukeväästä tulee yhtä puurtamista, niinkun jo viime(kin) postauksessa taisin mainita.
Oon kokoajan ihan kujalla ja tuntuu, et en eläis tässä todellisuudessa ollenkaan, vaan et jonkun pitäis herättää mut tästä unesta, et voisin jatkaa mun oikeeta elämää eteenpäin. Tää on niin outoo. Se, ettei tajua olemassaoloansa tai elämänkulkua vaan ihankuin eläis sen jonkun muun ruumiissa ulkopuolisen silmin ( ,jos noin voi ees sanoa.) Elämä tuntuu pelkältä suorittamiselta ja jonkun saman toistolta. 
Joskus mä vaan mietin, et mitä jos jättäis tämmösen pohdinnan taka-alalle ja tekis vaan kokoajan jotain, niin mitä tapahtuis? Jos näitä ei käsittelis näitä asioita, jäiskö ne johonkin alitajuntaan ja paisuis jotenki ahdistaviks? Tai voisko olla, et ei tulis enää ajatelleeks tämmösiä, kun tulis jotenkin pinnalliseks? Mä en oikeestaan jaksa ajatella tämmösiä. Mut herättelimpä vähän ajatuksia niin oman, kuin toivottavasti myös joidenkin muidenkin pään sisällä. 
Tämän postauksen ei ole siis tarkoitus olla millään lailla itsesääliä, tai mitään valitusta, vaan pohdintaa ja oman kehon ja mielen tulkintaa.
Onko kellään muulla kun mulla samanlaisia tuntemuksia?

mikä tää on olevinaan

En oo jaksanu postailla, kun on ollu koeviikko ja kaikkee tässä vähän. En oo jaksanu myöskään kuvata, tai tehdä mitään postauksen arvosta hommaa. Mut tässä mä oon. Kuvia viime kahelta viikolta ja tekstiä säkällä pari riviä. Oon ollu vähän kavereiden kanssa, koulussa aika paljon liikaakin (ei uskois) ja vähän kotonakin. Tein eilen kurssimuutoksia ja loppukevääks on tiedossa pitkää koulupäivää ja paljon lukemista. Mutta ei se mitään. Tänään en menny kouluun, mutta illalla nään taas kavereita. Viikonloppusuunnitelmia ei oo, eikä rahaakaan sen eestä. Että juu.

PS. Saa ehdotella jotain hiusuudistusta, alkaa pinkkiblondi jo kyllästyttää!